Neistr%C3%B6m1.jpg

 

Nyt sitten minustakin on tullut partaveitsen omistaja ja sitä myöten partaveitsellä ajaja. Kaikki lähti siitä, kun "rouva Fortuna" oli minulle suopea. Toisin sanoen voitin kuvassa näkyvän suomalaisen märkäparranajon harrastajan Nikon tekemän stroppivyön Parranajajat kirpputorin arvonnassa. Kannattaa muuten käydä kurkkaamassa Parranajajat.fi foorumin sivuja ja liittyä vaikka siihen ja "naamakirja" ryhmään. Kun minulla oli nyt stroppivyö niin pitäähän sitä olla myös veitsi. Tuumasta toimeen ja niin laitoin facebook-ryhmän sivuille ostoilmoituksen. Eikä siinä mennyt montaa tuntia kun ajopeli jo löytyi,  Edvin Neiström nr 64.  Edellä mainitun ryhmän jäsen Markku oli kunnostanut ja laittanut tämän vintageveitsen ajovalmiiksi. 

Olin aikaisemmin hakenut vähän tuntumaa veitseen lainaveitsellä sekä shavette-tyyppisellä veitsellä, joten ihan nollasta ei tarvinnut lähteä liikkeelle. Siitä huolimatta ensimmäiset vedot olivat melko haparoivia. Ensimmäisenä havaintona oli, että veitsi ei liu'u niin vaivattomasti kuin hyölä vaan veitselle täytyy antaa vähän enemmän painetta. Toinen havainto heti kärkeen oli veitsen pitämä ääni, aivan kuin terä soisi. Sitä ääntä kun kuuntelee niin tietää partakarvan katkeavan.

Koska minulla on niin kimurantti kaulavärkki  - henkitorven ylin rusto törröttää terävänä huippuna ja sen ympärillä on syvät laaksot - en ajanut kuin posket. Siinäkin oli ihan tarpeeksi ajamista ensimmäisiksi kerroiksi. Peli oli kuitenkin avattu.

Partaveitsen tekijä Edvin Neiström oli mies, jolla oli unelma valmistaa markkinoiden parhaimpia partaveitsiä. Vuonna 1917 hän otti lainaa toteuttaakseen tämän unelman. Näillä rahoilla hän vuokrasi itselleen takomon. Tuohon aikaan Eskilstunassa oli monia partaveitsiä valmistavia takomoja, ja siksi Edvinin oli vaikea saada rahoittajia hankkeelleen. Hän joutui tekemään veitset itse alusta loppuun pienellä budjetilla ja vain välttämättömin työkaluin. Kun Edvinin pojalle tuli ikää tarpeeksi hän tuli isänsä avuksi takomoon, ja 1930-luvulla kun myynti oli huipussaan hänellä oli varaa palkata myös toinen työntekijä. Valitettavasti Edvin ei saavuttanut koskaan sitä mainetta mitä hän tavoitteli. Edvinin kuoltua hänen poikansa jatkoi takomotoimintaa aina vuoteen 1970 saakka. (http://badgerandblade.com/vb/showthread.php/249646-FS-Straight-razors-C-V-Heljestrand-J-A-Hellberg-Edvin-Neistrom-Kayser-Ellisons)

Kuvan veitsen terään on lisätty teksti O-Y Wiklund A-B. Kauppaneuvos Axel Wiklund (1872-1940) kuului autonomian ajan lopun ja itsenäisyyden ajan alun merkittävimpiin suomalaisiin rautakauppa-alan yrittäjiin. Hän liitti ensimmäisen maailmansodan vuosina Turun perinteikkäät rautakauppayritykset omaan yritykseensä. Hän oli myös alan järjestövaikuttaja niin kotimaassa kuin pohjoismaisissa järjestöissä. Oy Wiklund Ab:n varsinainen kasvukausi ajoittui maailmansotien väliseen aikaan. Se oli silloin Turun suurin rauta- ja taloustavaraliike, ja se kuului koko maan suurimpiin. Suurena rautakauppana se oli myös merkittävä tukkuliike. Wiklund hankki omistukseensa kone- ja konetarvikeliike Oy F.A.Kemp & C:o Ab:n ja kaksi autoliikettä, Oy Auto-Via Ab:n ja Oy Laatuvaunu Ab:n. Oy Wiklund Ab:n liiketoiminta jatkui lähes kaksi vuosikymmentä  Axel Wiklundin kuoleman jälkeen. Keväällä 1958 Oy Wiklund Ab:n omistus siirtyi Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) omistukseen. ( http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=285)

Onko tämä veitsi ollut normaalissa myynnissä Oy Wiklund Ab:n liikkeessä vai onko se ollut esimerkiksi lahja yrityksen työntekijälle tai yhteistyökumppanille? No, se jää arvoitukseksi, mutta joka tapauksessa veitsellä on oma tarinansa.