Partahöylän anatomia.

Partahöylän leikkuupään kannen yläosa on kaarevampi kuin sen alaosa (kuvat 1 ja 2). Toisin sanoen yläosalla ja alaosalla on erilaiset säteet. Suojalista  on samalla kaarella leikkuupään yläosan kanssa. Partaterä on samalla kaarella leikkupään kannen alaosan kanssa.Terän etureuna on samassa linjassa kannen ja suojalistan kanssa (kuva 2).

kuva 1.

h%C3%B6yl%C3%A4n%20osat.jpg


kuva 2.

Julkaisu2.jpg



Oikea teräkulma.

​Monessa yhteydessä on todettu, että oikean teräkulman lähtökohtana on 30 astetta (terän suhde ihoon).Kun tätä kulmaa lähdetään etsimään, se voidaan löytää helposti esimerkiksi laittamalla höylä siten, että leikkupään kansi on ihoa vasten ja kahvan ollessa vaakatasossa.Tästä asennosta kahvaa lasketaan vähitellen alaspäin kunnes terä alkaa koskettaa ihoa. Kulma voidaan etsiä myös siten, että kahva laitetaan lattiaa kohti suojalista ihossa ja sitten nostetaan kahvaa kunnes terä ottaa kiinni ihoon. Kulma on oikea, kun leikkupään kansi, terä ja suojalistan etureuna ovat yhtäaikaa kosketuksissa ihoon. Tässä ei ole kuitenkaan koko totuus. Jotta höylänveto onnistuisi hyvin, höylään ei saa kohdistaa yhtään painetta. Jos painetta lisätään liikaa, seurauksena on mahdollisia viiltoja ja haavoja ajon aikana.

"Täydellinen" höylänveto on siis mahdollista silloin, kun leikkupään kansi, suojalista ja partaterä koskettavat samanaikaisesti ihoa (kuva 2). Partahöylä on nimenomaan suunniteltu toimimaan näin. Mutta jos höylää pidetään siten, että joko suojalista tai vain kansi koskettavat ihoa, partaterä nousee iholta. Ajosta ei tule tarkaa. Siksi ajon aikana on tarkailtava kasvojen  kaarevuutta, ja pidettävä kahvan suunta / teräkulma oikeana. Vaikka tämä on erittäin vaikea tehtävä,  ei pidä luovuttaa. Partahöylän käyttö on taitolaji.


Miten kasvojen kaareutumisesta johtuvat vaikeudet voitetaan? 

DE partahöylää käytettäessä meillä on edellä kuvatun "täydellisen" höylänvedon lisäksi kolme muuta vaihtoehtoa..

1. Käytetään suurempaa höyläpainetta.. Voimme lisätä höyläpainetta ja käyttää muita teräkulmia, kuin mikä on käytössä olevan partahöylän geometria. Teräkulman muuntelu on vaikea hallita, mutta me kaikki muutamme sitä satunnaisesti vaikkakin tahattomasti. Liiallisen paineen käyttö aiheuttaa melko varmasti haavoja ja viiltoja, mikä ei ole tietenkään suositeltavaa.

2. Käytetään ns. Slant-tyyppistä partahöylää (kuva 3). Slanthöylän kiertynyt terä leikka partakarvan 45 asteen kulmassa (ei terä vs. iho). Tätä höylää käytetään normaalin höylän tavoin.

3. Käytetään säädettävää partahöylää.


kuva 3. slant-höylä

slant.jpg



Säädettävässä partahöylässä suojalistan ja terän etäisyyttä (kahvan akselin suuntaisesti) voidaan muuttaa. Kun etäisyyttä lisätään säätömekanismin avulla  toisin sanoen leikkuupään kitaa suurennetaan, silloin meillä on käytettävissä 30 astetta tai hieman yli  sen olevia teräkulmia. Esimerkiksi, kun vain terä ja leikkuupään kansi ovat kiinni ihossa (kuva 4).

kuva 4.

gillette2.jpg


Kun höylää käännetään niin, että vain terä ja suojalista ovat ihossa kiinni, niin silloin teräkulma voi vaihdella 30 asteesta  jopa 60 asteeseen (kuva 5). Koska suurempi teräkulma tekee ajosta aggressiivisemman, siksi on turvallisempaa käyttää kuvan 4 mukaista ajotapaa. Monet DE höylän käyttäjät kuitenkin käyttävät vaistomaisesti jälkimmäistä ajotapaa eli suojalista ja terä ovat kiinni ihossa (kuva 5).

kuva 5.

gillette1.jpg


Kun säädettävän partahöylän kitaa suurennetaan, höylä leikkaa partaa tarkemmin, mutta samalla todennäköisyys saada viiltoja ja haavoja kasvaa: tämä johtuu suuremmasta teräkulmasta.