keskiviikko, 4. lokakuu 2017

3M hiontakalvot - "köyhän miehen teroituspaketti"

Selaillessani ulkolaisia parranajofoorumeita törmäsin tuolloin 3M hiontakalvoihin. Kalvoja on käytetty  partaveitsen teroittamisessa hyvällä mestyksellä ja lopputuloksesta on annettu sangen positiivisia arvioita. Koskat kyseiset kalvot ovat suhteellisen halpoja, verratuna esimerkiksi luonnonkiviin, päätin kokeilla niitä.

3M hiontakalvot ovat ohuita alumiiioksidilla pinnoitettuja polyesterikalvoja ja niitä löytyy monessa eri karkeudessa. Karkeudet tunnistaa eri väreistä.

 

                  lapping-film-color-chart-2.jpg

                (lähde: http://www.bestsharpeningstones.com)

 

Koska minulla on jo asetuskivi (Naniwa SS 1000), käytän sitä kalvojen alustana. Jos ei omista hiomakiveä, pärjää muullakin tavalla. Alustana voi käyttää joko graniitti- tai marmorilaattaa tai paksua lasilevyä. Laattojen ja levyjen tulee olla sileitä ja ehdottoman suoria. Teränsuun asettamisessa voi käyttää 12 micronin kalvoa ja kolot voi korjata 30 micron kalvolla (600 grit).

Hankkimani (eBay Englanti, n. 25 €) 9, 5 ja 3 micronin kalvot ovat A4 kokoa eli kustakin karkeudesta saa kolme Naniwa-kiven levyistä suikaletta. Vaikka kalvojen kestävyys ei ole teroituskivien luokkaa, niin 3 x kolmella kalvolla kyllä selviää melko pitkään.

Kalvo kiinnitetään tasaiseen alustaan vedellä. Kasteltu kalvo asetetaan märälle kivelle tai lasilevylle ja sen jälkeen vesi hierretään varovasti pintojen välistä,  jolloin kalvo asettuu tiukasti alustaan. 3M kalvo teroittaa nopeasti, ja tästä syystä n. 10 edestakaista liikettä riittää jokaisella kalvolla. Paine kannatttaa pitää myös kevyenä.

Jokaisen karkeuden vaihdon yhteydessä kivi/lasi ja kalvo pitää huuhdella huolellisesti. Muutenkin pintojen tulee olla puhtaat, sillä pienikin roska jättää terään jäljen.

3 micronin kalvon alle laitan märän paperin (tavallinen kopiopaperi), joka vähentää terään kohdistuvaa painetta. Viimeisiin teroitustyöntöihin voi käyttää saippuavaahtoa, joka kohottaa terää kalvolta aivan samalla tavalla kuin vaahto puskuroi partahöylää. Ilman tätä toimenpidettä terästä voi tulla "raaka", mikä ei ole tietenkään toivottavaa. Harjaantumatonkin teroittaja pääsee kalvoteroituksella hyvään lopputulokseen. Mitään erikoistaitoja ei siis tarvita. Itse käytän matalavahtoista ikkunapesuainetta (vaahdon paksuus vaikuttaa lopputulokseen). Käsisaippuankin toimii riittävän hyvin. Käyttämäni tapa 3 micronin kalvolla on 5 edestakaista liikettä ilman saippuavaahtoa ja sen jälkeen teen 6 edestakaista teroitusta ikkunapesuaineen kanssa. Tällä metodilla olen saanut pehmeäajoisen ja terävän partaveitsen (ainakin omasta mielestäni kun vertailukohtana on ollut veitsi, jonka on teroittanut Terävää terästä).

 

kalvot1.jpg

Teroitussettini: Naniwa SS 1000, 9, 5 ja 3 micronin 3M teroituskalvot, paperi sekä ikkunapesuaine. Tähän settiin voisin lisätä vielä joko 1 micronin kalvon tai kangasstropin, jossa on 0,5 micronin kromioksidia. Terän terävyyden testaamiseen käytän kirsikkatomaattia, jonka hapokkuus kylläkin jättää harmittavasti terään pienet jäljet. Ne häipyvät onneksi öljyämisen myötä. Tomaattitestissä on helppo todeta, onko terä tasaisesti terävä. 

Tässä muutama suurennettu kuva 3M kalvolla teroitetusta terästä.

lap-9mic-z.jpg

(lähde: http://www.bestsharpeningstones.com)

lap-1mic-z.jpg

(lähde: http://www.bestsharpeningstones.co

tiistai, 3. lokakuu 2017

Sabonifico Bignoli Young parranajovoiteen testi

 

biglion1.jpg

Testivuorossa oli uutuusvoide Saponificio Bignoli Shaving Cream Young, jota Suomessa markkinoi Terävää terästä verkkokauppa. Bignoli on italialainen perheyritys, joka aloitti saippuan valmistuksen  II maailmansodan jälkeen vuonna 1945.

Testattavana ollut parranajovoide, joka on itseasiassa pehmeä saippua, on uusi tuote Bignolin tuotannossa. Tuoksuja on valittavana viisi: sitruksen tuoksuinen Agrumi Del Mediterraneo, laventelin, eukalyptuksen ja männyn tuoksuinen Lavanda Balsamica, itämaisvaikutteinen puun ja tupakan tuoksuinen Sandalo Indiano, laventelilla ja meripihkalla höystetty colognen tuoksuinen Young sekä orvokin tuoksuinen  Violetta di Parma.

Heti ensinuuhkaisulla Young vaikutti lupaavalta. Sen tuoksu ei ole läpitunkeva mikä miellyttää minua. Nämä monet testit ovat ilmeisesti herkistäneet hajuaistini, ja siksi suosin nykyään mieluiten mietoja tuoksuja. Youngin tuoksu on raikas ja melko mieto, mutta kuitenkin yllättävän pitkäkestoinen. Toiset kaipaavat taas voimakkaanpaa tuoksua, ja siksi sainkin tämän voiteen parranajoystävältäni Aamuajo -blogin kirjoittajalta (hän onkin  "mesenaattini").

Sitten testiajoon. Bignoli voide latautui vaivatta ja vaahdosta tuli kermaista ja paksua. Pääsin heti jyvälle Bignolin ominaisuuksista. Vaahto oli hyvin liukasta (jopa super liukasta) ja suojauksessa ei ollut mitään huomautettavaa.  Ajo oli kaiken kaikkiaan vaivatonta ja lopputulos oli erinomaista tasoa. Voin kiteyttää testin muutamalla sanalla, Bignoli parranajovoide on huipputuote. Ja siksi uskallankin ennustaa näille voiteille hyvää tulevaisuutta. 

Bignoli Young sisältää nykysuuntauksen mukaan riisiöljyä (Oryza Sativa/Bran Oil), joka sisältää monia vitamiinejä, antioksidantteja ja hivenaineita. Riisöljy suojaa ihoa parranajon rasituksilta, ehkäisee tulehduksia ja pehmittää ihoa.

Saponificio Bignoli Shaving Cream Young  parranajovoiteen koostumus:

Aqua (Water), Stearic Acid, Myristic Acid, Potassium Hydroxide, Coconut Acid, Triethanolamine, Sodium Hydroxide, Parfum (Fragrance) Glycerin, Aloe Vera Extract, Bran Oil, Myristyl Lactate, Sodium Phylate, Citronellol, Coumarin, Linalool.

 Yhteenveto testistä:

  • helppo vaahdottaa
  • paksu kermainen vaahto
  • liukas  ja suojaava vaahto
  • hyvä kosteutus
  • hyvä ajotulos
  • pitkäkestoinen mieto ja raikas tuoksu
  • näyttävä aluminirasia

tiistai, 19. syyskuu 2017

Nanny's Silly Soap Warm Spice parranajosaippua

 

l%C3%A4mminmauste.jpg

Aamuajo -blogilta tulleisiin maistiaisiin kuuluu myö Nanny's Silly Soap Warm Spice parranajosaippu, joka oli nyt testivuorossa. Tämä pienehkö saippuapaja valmistaa tuotteita, joissa käytetään ainoastaan kasvisperäisiä korkealuokkaisia raaka-aineita. Valmistajan mukaan heidän käyttämänsä raaka-aineet tuotetaan myös eettisesti hyväksyttävästi. Toisin sanoen tuotteille on haettu brändiä, jossa yhdistyvät eettisesti kestävät tuotantomenetelmät ja puhtaat kasvikunnan raaka-aineet. Tuo ajatushan on kaunis.

Warm Spice saippuan tuoksussa on mm. kardemummaa, sitruunaruohoa, korianteria ja kanelia. Tuoksu ei herättänyt minussa mitään suurempaa intohimoa, se oli nimensä mukaisesti lämmin. Tuotetta markkinoidaan herkän ihon saippuana, mutta miksi ihmeessä siihen on valittu sitruunaruoho, jonka koostumuksesta  90%  on allergeenejä, jotka voivat aiheuttaa allergiaa ja yliherkkyyttä. Lemongrass on yliherkkyyslistojen ikuinen ykkönen.  Sitä en voi varmuudella sanoa, johtuiko kasvojen punoitus pahamaineisesta sitruunaruohosta tai muista aineista, mutta ajon jälkee olin kuin keitetty rapu.

Onhan se hyvä asia, että parranajotuotteissakin käytetään vain hyvin valittuja puhtaita kasvispohjaisia raaka-aineita, mutta jos ne aiheuttavat ihoärsytystä sekä allergiaa ja heikentävät ajo-ominaisuuksia, niin minä en osaa antaa sellaiselle saippualle sitä arvoa mitä sille on haettu.

No, testiin. Warm Spice vaahtoutui normaaliin tapaan. Ainakin näin ensimmäisellä kerralla vaahto oli hitusen ohutta (saattoi olla omakin virhe). Ehkä ohuenlaisesta vaahdosta johtuen suojaavuutta olisin kaivannut hieman lisää, mutta hyvä liukkaus piti kuitenkin ongelmat loitolla. Niin kuin aikaisemmassa Nanny's Silly Soap testissä niin nytkin tuntui siltä, että ajossa joutui tekemään normaalia enemmän töitä ja nimenomaan kaulassa. Muutenkin ajossa oli jotain, mikä vaivasi minua koko ajan enkä oikein löytänyt Warm Spicen "sisäistä olemusta". Kun hyvin toimivia parranajosaippuoita on tarjolla kosolti, niin en viitsi lähteä hakemaan ja etsimään Warm Spicen ominaisuuksia kun ne eivät auenneet heti testiajossa eli ei mene jatkoon.

yhteenveto testiajosta

  • jonkin verran matala vaahto
  • tuoksu ei sytyttänyt
  • erittäin hyvä liukkaus
  • kaipasin vähän lisää suojaavuutta
  • heikohko ajotulos kaulan alueella
  • hyvä kosteutus

:

 

 

torstai, 24. elokuu 2017

Sudin valitsen saippuan ja vaahdotustavan mukaan

sudit3.jpg

Tässä on minun yleisimmin käyttämäni sudit.

Oikealla on Omega 31064 sianharjassuti, jota käytän etupäässä italialaistyyppisten pehmeiden saippuoiden kanssa kuten esimerkiksi Razor Masterin saippuoiden. Vaahdon teen pääsäääntöisesti ns. märänsudin tekniikalla kulhossa tai toisinaan myös kasvoissa (peksun partablogin videonurkkaus). Tämä suti toimii erinomaisesti myös MWF saippualla.

Toinen oikealta on itse kasaamani synteettinen suti Whipped Dogin solmulla ja israelilaisella oliivipuukahvalla. Tätä sutia käytän kun haluan olla ekologinen (vaikka synteettisen karvan valmistus ei taida ollaan niin kovin ekologista?). Vaahdotuksen teen aina kulhossa.

Keskellä on Simpsonin Duke 2 Best-karvalla. Se toimii minulla parhaiten kovilla saippuoilla kuten D.R.Harris ja Tabac. Vaahdotuksen teen yleensä ns. kuivan sudin tekniikalla kulhossa (ohje blogissani). Tätä sutia en voi liottaa kuin 30 sekuntia muuten vaahdosta tulee vetistä litkua.

Toinen vasemmalta on myös itse kasattu suti, jossa on The Golden Nib 2-band Finest solmu ja Vulfixi Grosvenor 404:n kahva. Tätä sutia käytän kovien saippuoiden kanssa ja vaahdon teen aina kasvoissa. Latauksen teen saippuarasiassa (ohje blogin videonurkkauksessa). Tämän sudin kärkituntuma on geelimäisen pehmeä ja selkäranka on jämäkkä.

Äärivasemmalla on Titan Silvertip Ovaali sumakkipuukahvalla. Karva on minusta lähenpänä best-laatua kuin silvertippiä. "Aidossa" silvertipissä karvan kärjet menenvät kuivana sykkyrälle, mitä Titanissa ei tapahdu. Joka tapauksessa suti toimii erinomaisesti eikä se mene levyksi vaahdotuksessa niin kuin monesti silvertipillä. Titanissa on lähes yhtä jämäkkä selkäranka kuin Simpsonissa - jos ei jopa jämäkänpi. Tällä sudilla vaahdottuu sekä kovat saippuat että voiteet kulhossa ja kasvoissa. Titan Ovaali Silvertip on varsinainen monitoimisuti. Kärkituntumä on pehmeä mutta ei huippuylellinen. Tämän sudin valitsen silloin kun ihoni kaipaa hellää vaahdotusta.

perjantai, 11. elokuu 2017

Kahva partaveitseen

Yllättäin sain Aamuajo-blogin kirjoittajalta Heljestrand MK 31 partaveitsen terän. Eipä sitten muuta kuin tekemään siihen kahva.

 

Ajattelin että tällaiseen lahjaterään täytyy tehdä hienostunut kahva, jotain Hercule Poirot tyylistä, kenties norsunluuta ja meripihkaa. Norsunluuta olisi ollut vaikea hankkia, joten siitä luovuin heti. Kamelinluu olisi voinut tulla kysymykseen, mutta kun minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta kahvan teosta, päädyin norsunluun väriseen akryyliin. Myös wedgemateriaaliksi valitsin meripihkan väristä akryylia, vaikka minulta löytyikin aimo kimpale aitoa meripihkaa.

Materiaalivalintojen jälkeen alkoi kahvan suunnittelu. Vaikka kahvamateriaalit eivät olleet alkuperäisen mallin mukaisia, halusin kuitenkin pitäytyä alkuperäisen norsunluukahvaisen MK kolmeykkösen muodoissa. Tämä vaati jonkin verran taustatyötä ja oikeiden linjojen etsimistä. .

 

DSCF1143.jpg

Tässä olen leikannut akryylilevystä (paksuus 3 mm) jo toisen kahvan puolikkaan. Leikkasin sen reilusti viivan ulkopuolelta. Vieressä kappale akryylia, josta tuli kärkikiila eli wedge.

 

DSCF1172.jpg

Kun olin leikannut molemmat kahvan puolikkaat, liimasin ne yhteen vahvalla kaksipuolisella teipillä. Näin sain hiottua puolikkaat tarkalleen saman kokoisiksi. Seuraava työvaihe oli lopullisen muodon hiominen.

 

DSCF1196.jpg

Tässä kahvan puolikkaat  on hiottu jo muotoonsa, pinneille on porattu reiät ja wedge on leikattu irti isommasta kappaleesta. Hionnan jälkeen kahvan paksuus on n 2,4 mm.  Kahvan alla on kaksi mikropulttia, joita käytin osien sovittamisessa. Niitä tarvittiin esimerkiksi kun hioin wedgen tarkasti kahvan muotoihin. Wedgen kiilan suhteista minulla ei ollut vielä tarkkaa käsitystä, ja siksi lähdinkin liikkeelle siitä, kuinka syvälle terä menee kahvaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna kiila olisi voinut olla hitusen paksumpi ja kulma jyrkempi. Mutta se toimii näinkin ihan hyvin.

 

DSCF1213.jpg

Pinnit tein messingistä, ja niin kuin norsunluisessa ne ovat aina ilman prikkoja, niin ne ovat myös tässä kahvassa. Alkuperäisessä norsunluukahvassa pinnit ovat hopean väriset, mutta ajattelin messinkisten sopivan paremmin meripihkan väriin. Koska en ollut varma miten akryyli kestää prikatonta niittiä, tein muutaman harjoitusniittauksen hukkapalaan. Pinneihin sain hyvän pyöreän muodon, kun taoin ne vasten vasaraa, johon olin porannut sopivan syvennyksen. Jätin pinneihin tarkoituksella taontajäljet näkyviin.

Kahvan ja wedgen kiilloituksen tein vesihiontapaperilla (1500 ja 2000) ja farkkukankaalla. Kiilloituksessa en käyttänyt apuna mitään konetta, vaan kaikki tein käsin.

 

DSCF1231.jpg

Terä keskittyy kahvaan ja kaikki toimii niin kuin pitääkin.

 

DSCF1257.jpg

Faux amber wedge on läpikuultava niin kuin esikuvansakin.

 

DSCF1258.jpg

Loppputulokseen olen varsin tyytyväinen, onhan tämä ensimmäinen itse tehty kahva.