Suomalaisessa parranajomaailmassa on tapahtunut huikeaa kehitystä lyhyessä ajassa. Markkinoille on tullut useampikin parranajosaippua kevään ja kesän aikana, tuoreinpana uutuutena Razor Masterin Juha (http://www.razormaster.com/razor-master-shaving-soap-juha.html ) ja Pekka (http://www.razormaster.com/razor-master-shaving-soap-pekka.html) saippuat. Linkkien takaa löytyvät näiden kaikkien saippuoiden tiedot.

Ominaisuuksiltaan Juha ja Pekka saippuat ovat samanlaiset  mutta tuoksuiltaan hyvinkin erilaiset. Saippuan rakenne on pehmeä ja hiukan tahmea. Saippua kannatta laittaa esimerkiksi alumiiniseen rasiaan, mistä se on helppo ladata. Sudin lataaminen kävikin vaivattomasti ja  vaahdosta tuli kuohkeaa ja kermaista. Juha saippua sisältää mm. kanelia ja neilikkaa, joille olen herkistynyt. Nytkin kävi niin, että pieni määrä Juha saippuaa synnytti kihelmöintiä huulissa ja kielessä, joten en voinut ajaa sillä. Koeajot suoritin sitten Pekka saippualla. Vaahdon tein Omegan siankarvasudilla, Vie-Longin hevosenkarvasudilla ja Simpsonin best badger sudilla. Kaikilla näillä vaahdon tekeminen onnistui vaivatta. Höylänä oli Rotbar Mont-Extra ja terinä olivat Feather ja Gillette 7 o'clock Super Platinum (musta). Gilletten terä tuntui hivenen ottavammalta kuin yleensä vaikka tämä höylä-terä yhdistelmä on toiminut erinomaisesti. Kielikö tämä siitä, että vaahdon suoja ei ollut ihan parasta tasoa? Se selviää pidemmän käytön myötä. Joka tapauksessa saippua toimi erittäin hyvin ja sen liukkaus ja kosteutus olivat riittävät. Ajotulos oli tarkka ja ongelmaton. Pidin sen tuoksusta, joka on persoonallinen ja kevyt. Myös vaimoni piti siitä, mikä on yksi tärkeä pointti. Razor Masterin Pekka saippua saa minulta Kiitettävän arvosanan. Näille saippuoille voidaan povata hyvää tulevaisuutta.

Shaveclubin ( http://shaveclub.fi/tuote/shave-club-partasaippua/) parranajosaippuaa testasin jo aiemmin, mutta tässä tulee jatkoa. Nyt kun olin laittanut sen "tilsattuna" kulhoon, saippua alkoi latautua toisella tavalla. Ensimmäisistä kerroista raportoin vaahdon lässähtämisestä, mutta uusintatesteissä vaahdosta tuli jo pysyvämpää ja kuohkeampaa. Nyt kun saippua oli ollut avonaisena hetken, sen tuoksu oli tasaantunut eikä bergamotti ollut enää niin hallitseva. Ajotulos oli nyt tarkkaa, jopa kaulan alueella, mutta edelleen kaipasin vähän lisää suojaavuutta. Terä tuntui liukuvan hyvin lähellä ihoa ja pientä ihoärsytystä syntyi kaulaan. Vaahdon liukkaus oli kyllä hyvällä tasolla tässäkin saippuassa samoin kosteutus. Vaahtoa syntyy tällä saippualla vaivattomasti ja siksi se sopii hyvin vasta-alkajan käteen. Tämäkin saippua kannattaa "tilsata" johonkin rasiaan. Hieman lisää suojaavuutta niin tämäkin saippua lähtee lentoon. Arvosanaksi annan Hyvä +.

Soap¤  ( http://www.soap.fi/saippuat/18-la-mer.html) saippuapajan Parta parranajosaippua on monille  tuntematon. Löysin sen nettisurffailun tuloksena. Aikaisemmin sen nimi oli ollut La Mer, joksi se on nyt taas palannut (ehkä siksi, että lähetin heille arviointini saippuasta). Tähän saippuaan oli laitettu liukkautta vaikka toisille jaettavaksi. Koskaan en ole tavannut näin liukasta saippuaa, kiitos bentoniittisaven. Valitettavasti pelkkä liukkaus ei tee saippuasta parranajosaippuaa. Säärikarvaseivauksessa se voi riittää, mutta partakarva vaatii myös muita ominaisuuksia. Tämä saippua vaahtosi hyvin vähän. Parhaan tuloksen sain, kun hieroin kosteaa saippuapalaa kosteaan ihoon. Sen vaahto oli ohutta ja vailla (minkäänlaista) suojaa. Höylä piti ajon aikana sirkkelimäistä ääntä ja sen kanssa piti olla varovainen. Kaulan alueella en oikein uskaltanut ajaa kunnolla niin "hilkulla" oltiin. Näillä ominaisuuksilla Parta parranajosaippua ei vielä toimi. Arvosanaksi annan Välttävä.

Suomalaisten parranajosaippuoiden valmistus on lähtenyt hyvään nousukiitoon. Peksun partablogi toivottaa onnea, menestystä ja vaikutusvaltaa kaikille valmistajille tällä uudella saralla!